Oli kova tuuli taas, mutta se edes vähän viilensi, kun päivällä oli taas 30c ! Lähdin fillarilla cityyn, missä oli yksi työjuttu ja jonotin Solbankissa aika kauan, että sain sellaisia muovikoteloita, joihin laitetaan pikkurahat. Kun pankit eivät ota vastaan niitä muuten, niinkuin Suomessa saa viedä koko säästöpossun pankkiin, missä ne lasketaan koneella. Soitin Jessicalle, josko hänellä olisi aikaa tavata. Jessicaan tutustuin jo yli 2 vuotta sitten, kun hän oli aika lähellä meitä olevassa keittiöitä myyvässä firmassa töissä ja minä kävin sitä paikkaa siivoamassa. Jessica on saksalainen ja on naimisissa espanjalaisen miehen kanssa ja heillä on ihana 1,5 vuotias Manel poika. Silloin kun siivoilin siellä keittiö-esittely paikassa, juttelimme englanniksi, mutta nyt höpötimme espanjaa. Hän osaa siis saksaa, englantia ja espanjaa. Hänelle sopi tapaaminen ja tapasimme rantakadulla yhden baarin luona, jossa pari tuntia juttelimme samalla vähän syöden. Siina sai taas aivokoppa harjoitusta espanjan kielessä !!
Illalla soitin siis äidille, joka kertoi siitä Espoon vierailustaan. Hän on kovasti haikaillut sinne takaisin, mutta nyt kun näki sen niin paljon muuttuneen ja kasvaneen, niin ei hänen enää tee mieli sinne lähteä Pohjanmaalta.
"Muistojen paratiisi on ainoa, josta meitä ei voida karkoittaa "
Jean Paul
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti