Marokossa

Tuon edellisen tekstin jälkeen oli taas normaaleja juttuja, töissä Cafessa, ompelua, pyöräilyä, vesijumppaa. Ilmat lämpenivät, niin että päivisin oli n. 26-30c. Tai no oli siinä yksi erikoisempi lauantai .... ehdin siivota kotona :). Ja teimme terassille kunnon kesä siivouksen ja laittelimme tavarat vähän eri järjestykseen.

Sitten Helena rupesi puhumaan mulle, että nyt pitää päästä jonnekin matkalle ... tuumasta toimeen ja niin me hyppäsimme lauantai aamuna 5.6. Fugessa bussiin, jolla huristelimme Algecirasin kaupunkiin tuonne lähelle Gibraltaria. Viereiseltä laiturilta ,perille päästyämme, lähti kohta bussi Tarifaan, jonne ei matka kauan kestänyt. Matkalla näimme jännän pilviverhon (kuva vas.), johtui varmaan siitä, kun oli vielä niin aamu ja tyyntä. Meillä oli paljon aikaa, ennenkuin lautta lähti Tangeriin, joten ehdimme syödä "aamupalaa" Tarifan "kylässä". Lauttamatka Gibraltarin salmen yli Tangeriin ei kestänyt kuin 35min. Siellä piti jo tehdä ensimmäinen ostos : kovan tinkaamisen jälkeen, 28 eurosta 5 euroon, käteen jäi turkoosi "kaapu". Meitä oli yksi mukava ja kohtelias nuori mies pikkuautolla vastassa, jolla hän vei meidät hotelli Paradoriin Chefchauoenin pieneen vuorten syleilyssä olevaan "siniseen" kaupunkiin. Veimme vain tavaramme huoneeseen, josta oli muuten hienot näkymät( kuva oik.) ja lähdimme syömään. Hotellissa oli hyvä palvelu, kun respan mies vei meidät lähellä olevaan ravintolaan asti, joka varmastikin oli hänen kaverinsa paikka. Ruoka oli hyvää, joskin kun tilasin kanaa, mutta sain jotain muuta "lintua". Ehdimme vielä kierrellä vanhaa kaupunkia ja ihailla ja ihmetellä sen erilaisuutta. Tuntui kuin olisi hypännyt ajassa sata vuotta taaksepäin. Kapeat kujat, joilla ei autolla liikuta vaan aaseja käytetään tavaran kuljetuksiin, olivat täynnä pieniä myymälöitä. Niissä näkyi olevan tavaraa laidasta laitaan: kankaita, erilaisia käsitöitä, savitavaraa, koruja, kenkiä ym.ym. ja edullisesti. Seuraavana päivänä eli sunnuntaina lähdimme kävelemään ja maisemia katselemaan ja löysimme sen vesiputoksen, josta meille oli kerrottu. Siellä oli porukkaa pyykkiä pesemässä, ihan käsivoimin ilman koneita. Käveltyä tulikin aika paljon, kun niitä kujia kierreltiin. Ihmiset siellä ovat tosi ystävällisiä ja eikä kaupoissa mitenkään tyrkytetä tavaroita vaan iloisesti palvellaan. Se mikä tuntui oudolta, oli se, että siellä pärjäsi espanjalla ja ihan kuin ei olisikaan ollut "ulkomailla". Tosi köyhää siellä on ja siksi kaduilla oli paljon pikkupoikia kerjäämässä tai myymässä teetä tai kukkasia. Ja olo oli turvallinen koko ajan ! Miehet vaan katselivat pitkään meitä "ulkomaan naisia", kun meillä oli ns. tavalliset vaatteet ei huntuja eikä kaapuja. Tuliaisia osteltiin vain jonkin verran, kun oli vaan pienet matkalaukut mukana. Löysin tosi halpoja ompelulankoja ja nyt harmittaakin, miksen kumminkaan tuonut niitä enempää. Maanantaina päivällä tuli se sama nuori mies meidät hakemaan autollaan ja vei meidät takaisin Tangeriin. Siellä odottelimme satamassa ja katselimme, kun lautalta tuli marokkolaisia valtavien siis todella valtavien tavaramäärien kanssa ulos. Olivat käyneet hankkimassa niitä Espanjan puolelta. Missä lie niitä sitten myyvät eteenpäin. Tangerista siis taas takaisin Tarifaan, mistä otimme taxin, jolla huristelimme Algeciraciin (maksoi 25€). Ja taas bussilla Fuengirolaan. Kotona olin aika myöhään. Reissu oli tosi ihana ja sen "kylän" tunnelma jäi mieleeni lähtemättömästi ja ne maisemat ovat talletettu ikuisesti aivojeni "muistikortille" ! Ja onneksi on valokuvia, mitä voi aina välillä selailla. Luulen, että menen sinne kyllä vielä toistekin.

16. -27. 5.

Tällä välillä meillä oli vieraita tai ei siis ihan meillä ja eivätkä ne nyt ihan vieraita ole ... Tuija ( entinen työkaveri) ja hänen poikansa Eetu (4v) ja asustelivat Pacosissa ( sama kämppä, missä Tuula ja Eeva olivat). Emme ehtineet kovin paljon tavata ja kulkea yhdessä, kun nuo työt haittasivat vapaa-ajan viettoani. Piti olla Cafessa ja tietty ompeluhommia riitti. He kävivät pari kertaa täällä meillä, mutta ei saatu Eetua uimaan, oli vesi sen verran viileää vielä, vaikka kuulemma tykkää peuhata vedessä. Ehdimme toki käydä Mijaksen kylässä. Teimme vossikka kierroksen ja pojan naama oli näkemisen arvoinen, kun häntä jännitti se erilainen kyyti ja hevonenkin oli niin iso ! Ja oli siellä kylässä kiva leikkipuistokin, missä pystyi laskemaan liukumäkeä ja myös monta keinua. Eetu ei paljon perustanut kauniista maisemista, tärkeämpää oli löytää ja nähdä ne kultakalat pikkulammikossa.
Minun osuuteni heidän vierailustaan oli paljolti sitä, että neuvoin mihin ja miten mennä jonnekin. Eläintarhassa ( Biopark) he kävivät kaksi kertaa. Benalmádenan lintupuistossa (Parque Paloma) on kuulemma kiva juosta kanojen perässä ... näin ainakin Eetun mielestä :)
Kymmenen päivää kului nopeasti ja niin jo vein heitä lentokentälle.
Kiitos vierailusta ! Toivottavasti seuraava kerta on ennemmin kuin viiden vuoden päästä :)

La 10.7.

Nämä viimeisimmät tekstit kirjoitin terassilla ( nyt on uusi modeemi, niin saan läppärin muuallekin kuin vain makkariin). Marokosta tuodussa lyhdyssä kynttilä luo loistettaan, jasmiini tuoksuu, joku erikoinen lintu ääntelee ja on lämmintä, 25c. Ja vielä kun nautiskelee siideriä, niin mikäs tässä elellessä !!!! :)

Pe 14.5. Sevilla

Tiistaina 11.5. tuli Arjalta tekstari, että ovat Portugalissa ja huomisin hän tekstasi heidän tekevän retken perjantaina Sevillaan. Ja minä rupesin heti miettimään ja suunnittelemaan, tutkin netistä junien aikatauluja ja jne. Työvuoroni järjestettyäni pääsin lähtemään perjantai aamuna.
Ensin menin omalla autolla Bolichesiin, missä nousin paikallisjunaan (Renfe) ja sillä Malagaan. Sieltä lähti pikajuna Sevillaan klo 9.05. Espanjassa on laukkujen läpivalaisu myös juna-asemilla. Turvallisuus ennen kaikkea. Eikä junaan mennä milloin vaan. Ensin ollaan laiturilla jonossa, n.10min ennen junan lähtöä porukka aletaan päästää junaan ja lippu tarkistetaan ennen sinne nousua. Eli mitään konnareita ei kierrä junassa. Matka (2h) sujui lukien ja välillä maisemia katsellen. Oli ensin oliivipuita ja oliivipuita ja oliivipuita ja ja ja ja ... aika tasaista maisemaa, vähän kuin pohojanmaalla, kauempana siinsi kyllä kukkuloita ja vuoria. Cordobassa käynnin jälkeen maisemaa rupesi hallitsemaan viiniköynnös tilat. Matkalla mietin, että onpas tässä maassa vielä paljon rakentamatonta tilaa. Pääsee välillä unohtumaan, kun elämä pyörii täällä kaupungissa tiheään rakennetulla alueella.
Sevillaan saavuttuani löysin kaupungin kartan infopisteestä. Lähdin kävellen catedraalia kohti. Kohta asemalta lähtiessäni piti hämmästyneenä oikein pysähtyä valokuvaamaan .... heh ... pyöräteitä :) Kyllä Fugen kaupungin porukan pitäisi ottaa niistä oppia. Ja pyöräilijöitä oli paljon. Virkamiehiä puku päällä ja salkku sarvissa roikkuen, ajelivat vauhdilla varmaan töihin päin.
Ja tietty monenlaista muuta porukkaa. Poikkesin yhdessä baarissa vähän välipalalla. Sitten jatkoin matkaa. Soiteltiin Arjan kaa ja sovittiin tapaamis paikka ja -aika... patsaan luona klo 13.
Riemukkaan kohtaamisen jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa, missä söimme, juttelimme ja nautimme auringon paisteesta. Juttua riitti paljon ja aika kului liian nopeasti. Vähän kiertelimme catedraalin ympäristössä ja sitten koittikin Arjan ja Jounin lähtöaika takaisin Portugaliin. Minä lähdin kiireellä taxilla asemalle ... ihan turhaan kiirehdin, kun siihen 17.30 lähtevään junaan ei enää saanutkaan paikkoja. No ... ostin klo 19.30 lähtevään junaan liput ja lähdin etsimään kahvilaa. Ei yhtäkään rauhallisessa paikassa olevaa löytynyt, joten menin kauppaan ja ostin sieltä jotain pientä ja menin niitä nauttimaan aseman vieressä olevaan puistoon, missä samalla katselin lapsia leikeissään.
Kotimatka meni myös lueskellessa. Kotona olin n. klo 23. Olin väsynyt, mutta onnellinen.
Sevillaan pitää mennä vielä uudestaan, kun nuo nähtävyyksien katselu jäi hyvin vähälle, kun ystävien tapaaminen oli tärkeämpää !

pe 7.5. "Harjausta"

Tässä välissä oli sitä samaa ... töissä Cafessa ja kotona ompelua ... Iltavuorosta kotiin tullessani tein jotain "kummallista", mitä ei varmaan kukaan muu tekisi : tässä, meille motarilta tultaessa, risteyksessä, oli mennyt jotain lasia rikkia, ei ollut autosta, ja niitä sirpaleita oli joka puolella ja tietty myös siinä jalankulku tiellä ! Onnekseni ei pyörän kumi ollut mennyt rikki ja sitä peläten, otin tien vierestä jotain oksia, joista tein varpuluudan ja sillä rupesin peppu pystyssä (luuta oli niin pieni) harjaamaan betonilta niitä sirpaleita. Kyllä siinä jotkut ( ei onneksi monia enää liikkunut) ihmettelivät varmasti mun hommia :) Mutta sain suht hyvin tien puhtaaksi.
Kaikkeen sitä hullu ryhtyy.